Vaikka reissaamista en lopeta niin päätin, että lopetan tämän matkablogin pitämisen.

Käsitöistäni ja vähän muustakin elämästä kirjoittelen jatkossakin neuleblogissani: http://seijasisko.vuodatus.net

Lampimät kiitokset kaikille lukijoille!

Seijasisko

Reissu on tehty ja tälläkertaa reissumme aika epäonninen. Mieheni ryöstettiin veitsellä uhaten levadapolulla (levadat= vuortenrinteisiin rakennettuja kastelukanavia, joiden varrella on suosittuja retkipolkuja)  ja kaiken lisäksi minä oli viikon flunssassa ja ääni oli pois ja henkeä ahdisti. Ehti olla välillä jo koti-ikäväkin.

  Fuchalista länteen suuntautuvalle Levada dos Piornais:lle, missä mieheni ryöstettiin, ei  kannata  mennä ollenkaan, sillä siellä on ennenkin sattunut ikäviä. Se onkin ns.  suljettu levada ja tosin omituista oli meistä  on se, ettei siellä ollut mitään puomeja tai kieltotauluja ja  tietämättömömiä turisteja liikkuu seillä koko ajan myös suomalaisia.

Tuomari oikeudessa kiitteli miestäni siitä, että hyvä kun kävi kuulusteluissa, että saisivat poliisin toimesta sinne vartioinnit. Rikospaikka oli tunnelissa Comora de Lobosin kylän  yläpuolella. Jälkiviisaana tunnen ihan velvollisuudeksi painottaa, että on todellakin tärkeää ottaa selvää mitkä levadat ovat suljettuja ja mitkä ei. Suljettu levada ei tarkoita välttämättä, että siellä liikkuu rikollisia, sillä se voi tarkoittaa muutakin vaaraa esim. tippuvia kivä. Listan suljetuista levadoista saa ainakin matkanjärjestäjiltä.

Madeiraa  sanotaan turvalliseksi paikaksi ja madeiralaisia luonteeltaan rehellisiksi ja uskon kyllä että siinä on perää. Aurinkomatkojen opas kertoi, että jos esimerkiksi madeiralainen hotellisiivooja jää kiinni varkaudesta niin se on todella suuri häpeä ja siivooja saa potkut ja useimmiten myös siivoojan mieskin saa potkut työpaikastaan.

  On kuitenkin itsestään selvää että  140.000 asukkaan kokoisessa  kaupungissa, kuten Funchal, on rikollistakin väkeä ja nämä ovat varmaan  sitä porukkaa joilla tuo rehellisen kansalaisen maine on mennyt jo aikoja sitten.

Taksin kanssa pitää Madeiralla olla tarkka. Kannattaa katsoa, että taksissa on taksamittari. Kun lähtee pidemmälle reissulle on hyvä sopia matkan hinnasta jo etukäteen.

Viralliset taksit ovat keltaisia kuten kuvassa. Minulle tuli Montella(kylä Funchalin yläpuolella 700 metrin korkeudessa, jossa sijaitsee mm. kaunis Trooppinen puutarha)  aika omituisen näköinen näköinen ukko tarjoamaan taksikyytiä. Tuo "taksi" oli  pieni tummansininen autoröttelö. Ihan säikähdin ja jos olisin tuohon kyytiin lähtenyt niin en usko, että olisi hyvin käynyt.

 Montella  liikkuu  jonkin verran huijaritakseja. Saattavat pyytää tietämättömiltä turisteilta matkasta alas Funchaliin  satakin euroa vaikka normaali taksa on varmaan korkeintaan parinkympin luokkaa. Me tulimme Montelta alas paikallisbussilla. Busseilla liikkuminen onkin Maderialla helppoa ja halpaa.

Sairastelusta johtuen en jaksanut liikkua saarella niin paljon kuin yleensä lomillani, mutta joka päivä käytiin ainakin jossakin. Teimme myös Aurinkomatkojen kokopäiväretken saaren länsiosiin . Kuva on saaren keskiosasta noin kilometrin korkeudessa.

Madeira on  minusta kaunis ja hyvin hedelmällinen saari. Kukista olin kuullut ja kukkia oli , mutta ei niin runsaasti kuin odotin. Keskikesä ei taida olla ihan parasta kukkien aikaa ja aika kuivaakin oli. Kuvassa Maderian kansalliskukka Kolibrinkukka.

Monten Trooppinen Puutarha oli hieno elämys. Tosin jyrkkien mäkien kiipeäminen flunssaisena kovassa kurkkukivussa oli vähän rankkaa.

Mukavinta tässä reissussa oli  käydä kauppahallissa ja kulkea vanhassa kaupungissa  ja illastaa viehättävissä ravintoloissa. Kuvassa kauppahallin kukkamummo kukkineen.

Isompaa matkaraporttia en tälläkertaa jaksa  tehdä, mutta laitan  kuvia  tekstien kera kunhan ehdin.

Mukavia loppukesän päiviä!

t. Seijasisko

Viisi päivää ja valoisaa yötä vierähti ..

...mökkeillen Kittilässä isäni kotiseudulla.

Torstaina  23.6 teimme retken vanhempieni kanssa  Reidar Särestöniemen (1925-1981) museoon, taiteilijan kotipaikalle, Kittilän  Kaukoseen.

 

 

  Taitelijan koti ja Ateljee.

 

Reidarin taidetta Galleriarakenuksessa. Sekä Gallleriarakennus että Ateljee ovat arkkitehtien Reima ja Raili Pietilän 1970- luvulla suunnittelemat.

 

  Reidarin lapsuuden kotimökki on 1870-luvulta.
Särestössä käynti oli hieno elämys. Kannattaa ilman muuta  poiketa, jos sielläpäin liikuskelee.

Juhannusaattona 24.6 oma mies ja aikuiset lapsemme saapuivat mökille ja ..

..lippu nostettiin  kuudelta salkoon.

 

.sitten saunottiin, grillattiin ja istuttiin porukalla nuotiolla pitkälle kesäyöhön.

 Sateet ja ukkoset kiersivät meidät  ja  sääsketkään  eivät  pahemmin kiusanneet.

Valkoinen poro vaelteli vastarannalla.

Minun tekemä juhannuskakkua kehuttiin. Hyytelökakun valmistin mustikkajogurtista. Koristeeksi laitoin  Lapin kulleroita tai oikeastaan Juhannuskukkia kuten niitä isän kotiseudulla  kutsutaan.

Juhannuspäivänä gondolihissi vei meidät huikeisiin maisemiin Levitunturin huipulle.

 

Poroja Levin huipulla.

Kylästeltiin sukulaisissa ja kävin mummoni ja ukkini haudalla.

Serkkuni kesy lemmikkikukko ja neljä kanaa hauskuttivat meitä.

Kävimme lapsuuteni mummolassa. Talo on jo aika ränsistynyt, mutta sisällä on melkein kaikki ..

... niinkuin  muistan lapsuudessanikin olleen. Pirtti vain tuntui pieneltä johtuen varmaan siitä että minä olen kasvanut suureksi.

Mies ja "lapset" lähtivät sunnuntai-iltapäivällä  Ouluun ja minä matkustin linjurilla ja junalla kotiin maanantaina. Mukavaa oli- tosin  mökkeilystä rähjääntyneenä tuntui ylelliseltä tulla  "sivistyksen pariin" eli sisävessojen ja "juoksevien vesihanojen" maailmaan.

Kauniita kesäpäiviä!

t.Seijasisko

Ensinnäkin paljon kiitoksia kaikille mukavista kommenteista joita olen taas saanut  ja sitten arvontaan.

Tulostin kommenttisivun ja leikkasin nimet arpalipuiksi.
  Arvontaan osallistuneita oli 23. Roisto toimi tuttuun tapaan onnettarena.

Ensimmäisen palkinnon ..

..lasinaluset voitti  Sinikka .

Toisen palkinnon..

kauniit kattauskynttilät voitti Smiude.

Sydämelliset onnittelut voittajille. Palkinnot lähtevät voittajille postin lähiaikoina.

Blogini hiljenee taas siihen asti kun tiedän  taas uusista matkasuunnitelmista.

Ihanaa kevättä ja kesää  ja mukavia matkoja kaikille.

Toivoo Seijasisko

Tämä on matkakertomukseni viides ja viimeinen osa. Jos haluat lukea matkakertomuksen aikajärjestyksessä klikkaa ensin OSA 1

Sunnuntai 10.4.2011

Sunnuntaipäivä meni kokonaan hotellialueella lämmöstä nauttien.

Roisto teki omia kävelyretkiään lähiympäristöön mutta ehti altaillekin välillä minun uimista kuvaamaan.

Illalla oli sitten vuorossa Garbo's illallisshow Bahia Felizissä. Garbos showssa esiintyy ruotsalainen artistiryhmä. He tanssivat  ja laulavat  50-, 60- ja  70 -luvun musiikkia.

Varasimme liput Aurinkomatkojen kautta ja yllätys olikin ettei retkeen kuulunut kuljetusta. No, onneksi taksit kulkee. 12 kilometrin taksimatka suuntaansa maksoi 8 euroa.

Opas oli vastassa ja vei meidät pyöreään kahdeksan hengen pöytään, jossa kaikki olivat suomalaisia aurinkomatkalalasia. Juttu luisti heti alusta alkaen  ja seura oli oikein mukavaa.

,

Artistit olivat samalla myös tarjoilijoita ja he tarjoilivat illan aluksi illallisen ja esittivät väliin muutaman lämmittely musiikkinumeron. Ruoka ei ollut mitää huippua mutta ihan hyvää kumminkin.

Kun illallinen on syöty, vaihtuivat tarjoilijoiden esiliinat esiintymisasuihin ja värikäs show oli valmis alkamaan.

Show oli loistavat ja nautin siitä täysin siemauksin.

  Esityksen Finaalissa esitettiin mitäpä muuta kuin ABBAa.  Show illallisineen kesti neljä tuntia.

Maanantai 11.4.2011

Vecindariossa ostoksilla

Maanataina lähdin yksin kymmenen aikaan bussilla Vecindarion kaupunkiin ostosreissulle.

Vecindario on virkeä kasvava kaupunki n. 20 kilometrin päästä Maspalomasista. Siellä on matkanjärjestäjien kovasti mainostama  ostoskeskus Centro Comercial Atlantico mutta  sen merkkivaateliikkeet eivät minua tälläkertaa  kiinnostaneet, vaan halusin ostoksille kaupungin keskustaan.

Keskustassa onkin mukavat ostoskadut. Espanjassa usein  jalkakäytävät ovat kapeita mutta Vecindarion  pormestarin päätöksestä kaupungin ostoskatujen jalkakäytävät ovat leveitä ja jalkakäytävillä on keinuja lapsille niin että vanhemmat saavat rauhassa tehdä ostoksiaan.

Kiertelin vaateliikkeitä mutta kävin myös kirjakaupassa ja parissa sisustuskaupassa. Kuvissa Avenida de Canarian näyteikkunoita.

  Avenida de Canarian loppupäästä löytyi aivan erikoinen isojen kokojen liike. Itsekkin olen isokokoinen, mutta tässä liikkessä oma kokoni olikin pienimmästä päästä. Koot olivat nimittäin  42- 100!!

Myyjät näyttivät minulle 100-numeron farkut.

 Liikkeen vaatteet olivat oikein kivoja ja laadukkaita ja  hinnatkin olivat varsin kohtuulliset. Ostamani hyvät farkut ja kolme kaunista puseroa maksoivat yhteensä 109  euroa.

Sitten piipahdin pieneen tunnelmalliseen liikkeeseen, jossa myytiin  uskonnollisia tavaroita. Mielessä oli kovasti sairas ystäväni ja halusin ostaa hänelle jotain mistä hän saisi lohtua ja voimaa.

Myyjä oli herttainen vanha mummo ja kerroin hänelle huonolla espanjankielellä ystävästäni ja ..

..hän myi minulle todella kauniin rukousnauhan. Tuo pikkukaupan lämmin tunnelma jäi minulle kyllä mielensopukoihin  ainiaaksi.

Roisto tuli iltapäivällä Vecindarioon ja lounastettiin yhdessä kuvan ravintolassa.

Tässä minun jälkiruokani ulkomailla eli kupillinen cappuchino kahvia.

Sitten matkasimme bussilla Play Del Inglesiin ja kiertelin vielä  ihanassa kynttiläkaupassa.

Viiden aikaan palasimme lomakotiimme.

Viimeisen illan kunniaksi illastimme Faro ostoskeskuksen El Nublo ravintolassa. Ruoka oli oikein hyvää. Jälkiruuaksi toivat vielä ihan ilmaiseksi pienen kannun Sangriaa,

Tiistai 12.4.11

Kotiinlähtöpäivä

Aamupäivällä pakkasimme  matkalaukut haikein mielin  ja koska lähtö hotellista oli vasta 13.15 niin hyvin ehdin vielä altaillekin olemaan ja uimaan.

Lentokentällä tein viimeiset tuliaisostokset ja kone lähti ajallaan kohti pohjoista Suomea.

Tässä heitämme tälläkertaa viimeiset hyvästit Kanariansaarillle.Kuvassa Teneriffan Teide .

Tässä vielä kuvaa  lentoreitistämme. Kone laskeutui puoli yhden aikaan on yöllä Oulunsalon lentokentälle ja poika oli meitä vastassa. Vaikka lähto Gran Canarian lomakodista oli haikea niin omaan kotiiin on aina ihanaa palata.

Matkamme oli kaikin puoli onnistunut. Ilmat lellivät meitä ja pikku retket saarella olivat tosi mukavia. Hotellistakin tykättiin.

Matkakuume ei minulla hellitä koskaan. Mitään emme ole vielä varanneet, mutta luultavimmin  jo tulevana kesänä kirjoittelen tänne juttua meidän uusista seikkailuista.

Ja sitten vielä lupaamani tuliaisarvonta.Tälläkertaa palkintona on Gran Canarian  lentokentän matkamuistomyymälästä ostamani...

 kauniit lasinaluset...

ja koska kävijälaskurini mitä luultavimmin lähipäivinä ylittää10.000 kävijän rajan niin sen kunniaksi halua arpoa toisenkin palkinnon eli..

Playa Del Inglesin kynttiläkaupasta ostamani kauniit kynttilät.

Säännöt ovat entiset eli kommentin tähän viitos-osaan jättäneet osallistuvat arvontoihin. Osallistumisaika päättyy torstaina  5.5 klo12.00. Muista laittaa kommenttilootaan sähköposti-lokeroon sähköpostiosoitteesi(ei näy muille kuin mulle), että saan sinulta postitusosoitteen mahdollisen voiton osuessa kohdalle. Jos haluat vain kommentoida, mutta et osallistua arvontaan -mainitse siitä erikseen.

Aurinkoista kevättä ja kesää!

Toivoo Seijasisko

Jk: vielä kerran ..

Klikkaa

OSA 1

OSA 2

OSA 3

OSA 4

  OSA 5

 

 

 

 

Tämä on matkakertomukseni 4-osa. Jos haluat lukea matkakertomuksen aikajärjestyksessä klikkaa ensin OSA 1

Lauantai 9.4.2011

Aguimes ja Guayadequen laakso

Kymmenen aikaan meitä tuli hakemaan Aurinkomatkojen retkibussi. Matkasimme ensin Vecindarion ja  Arinagan kautta Aguimesin  kaupunkiin.

Aguimes on perustettu vuonna 1491. Vanhakaupunki on muutama vuosi sitten kauniisti restauroitu ja se tarjoaakin kävijöilleen perinteisen ja idyllisen ympäristön.

Keskellä kaupunkia on puistoaukea ja  Pyhän Sebastianin kirkko. Pyhä Sebastian on  kaupungin suojeluspyhimyks ja häntä on rukoiltu pahoja sairauksia vastaan. Toista kaupungin suojeluspyhimystä Rosariota taas rukoiltiin silloin kun kuivuus, heinäsirkat tai jokin muu uhkasi satoa.

 Aguimes oli Kanarian saarten valloitusten aikaan pitkään kirkon alaisuudessa. Kaupungilla  oli ihan omat lakinsa eli jos teki rikoksen  muualla Kanarialla niin pystyi menemään Aguimesin kylän suojiin sillä  siellä ei enää ollutkaan enään syytettynä kyseisestä rikoksesta.

 

 

Aukean reunalla seisoo tämä aasipatsas. Kanarialaisille aasit olleet tärkeitä työjuhtia. Kun  Aguimesin taivaalle joskus harvoin tulee isoja riippupilviä niin asukkaat sanovat  että "panza de burro" joka tarkoittaa aasin "riippuvaa" mahaa. Sanonta on saanut alkunsa siitä, että kun maanviljelijä on aikoinaan ollut vuorenrinteillä kyntämässä peltoaan ja tullut aika pitää hieman siestaa niin hän niin eväät syötyään on laittanut makuulle siten, että pää on jäänyt aasin mahan alle varjoon. Pelloilla kun ei oikein varjopaikkoja ole. Hyvä siinä on ollut varmaan levähdellä. Aasithan ovat tunnetusti rauhallisia eläimiä.

Aukean toiselta reunalta löytyy tämä patsas mikä kuvaa helmikuun karnevaaleja, joita juhlitaan kanariasaarilla joka kylässä ja kaupungissa.

Monet miehet haluavat pukeutua kerran vuodessa naiseksi.

Kamelientalo on viihtyisän oloinen maaseutuhotellli, jossa yö maksaa 75 euroa/henkilö.

Hotellin vieressä  on kamelipatsas ja se kertoo siitä, että hotellirakennus on ollut ennen kamelitallina. Kamelin kyttyrää oli pakko käydä silittämässä, sillä se tietää onnea rakkaudessa.

Kulman takana hieman piilossa oli kaunis rakastavaisten patsas.

Helliä tunteita eivät rakastavaiset saaneet ennen näyttää julkisesti ja siksi tämäkin pari on hakeutunut piiloon suukottelemaan.

Talon sisäänkäynnin päälle laitettiin yleensä risti karkoittamaan pahat henget pois.

Kaupungissa oli myös pieni aukea, jossa oli muutaman ravintola. Viikonloppuisin siellä iloitaan- tanssitaan ja syödään hyvää tapasruokaa.

Aukean laidalla istuu surullisen näköinen tyttö.

 1-osassa kerroinkin hieman kanarian alkuasukkaista guancheista. Tyttö kuvaa  viimeistä guanchi  prinsessaa

.

Tämä mies oli erittäin tärkeä Aguimesin  asukkaille ja hän vaikutti 1800-luvulla. Hän perusti Aguimesin kuntaan koululaitoksen. Hänkin on varmaan rukoillut pyhältä Sebastianilta paranemista, sillä  hänen kohtalonaan oli kuolla alle nelikymppisenä ruttoon

Joka aamu kylän asukkaat saavat ovellensa tuoreen leivän. Tämän talon väki on tainnut nukkua tavallista pidempään kun leipä oli vielä puolenpäivän aikaankin ikkunalla.

Tässä katukyltti. Merkit ovat Guanchien käyttämiä kirjainmerkkejä.

Aguimesin kaupunki on kerrassaan viehattävä kaupunki. Joskus voisi kyllä mennä viikonlopuksi  Kamelien taloon ja illastaa  ja tanssia kyläläisten kanssa juhla-aukiolla.

Sitten jatkoimme matkaa vähän eteenpäin ja ..

..saavuimme Guayadequen laaksoon.

  Bussi vei ensin näköalapaikalle n. 1200 metrin korkeuteen. Maisemat olivatkin komeat.

Vuorenrinteessä näkyi hirsimökki ja opas kertoi sen olevan suomalaisen Honkarakenteen valmistama. Honkarakenteen mökkejä on muitakin Kanarialla tosin puu ei ole todettu olevan lämpimässä ilmanalassa ihan paras rakennusmateriaali.

Tässä mantelipuun oksia ja ..

..puun hedelmä, joka oli vielä raaka.

Näköalapaikalla oli viikunakaktukseen kaiverettu ja piirrelty nimiä. Oliskohan tuo Peke suomipoika.

Seuraava kohde oli luolakylä, jossa asunnot ja muutkin rakennukset ovat kaivettu kallioon.

Kuvassa kylän sisäänkäynti. Sisäänkäynnin molemmin puolin olevat patsaat kuvaavat guanchi kuningasta ja kuningatarta. Luolista on löydettu paljon merkkejä siitä kuinka alkuasukkaat ovat asuneet niissä. 

Kylän  kirkko oli pieni ja tunnelmallinen.

Kaste-ja rippijuhlat ovat Kanariansaarilla suuria juhlia, jonne kutsutaan kaikki sukulaiset ja ystävät. Monesti niitä varten joudutaan ottamaan pankista velkaa.

Rippikoulu kestää kolme vuotta ja ripiltä päästään kymmenen vuotiaana. Rippilapset puetaan juhlaa varten kauniisti kuin morsiamet ja sulhaset . Rippikuvat otetaan jo hyvissä ajoin ennen juhlaa ja sitten juhlissa vieraat saavat ostaa kuvan-näin saadaan edes vähän katettua juhlan kuluja.

Sitten saimme tutustua yhteen luolakylän kodeista.

Koti oli  kaunis ja siellä käydessä tunsi kuinka perhe ja uskonto ovat espanjalaisille tärkeitä.

Kuvassa näkyy vähän nuorta tyttöä pelaamassa elektroniikkapeliä ja pöydällä oli kaunis kaste-ja rippikuva tytöstä. Luolakotia voi tarpeen vaatiessa laajentaa kaivamalla lisää huoneita. Kolmen huoneen ja keittiön luolakoti maksaa 30.000-40.0000 euroa.

Eläimille oli omat aitauksensa.

Lopuksi söimme luolaravintolassa maittavan lounaan eli perinteiset espanjalaiset tapakset mojokastike, ryppyperunat, ilmakuivattua kinkkua, espanjalaista munakasta, vuohenjuustoa , oliiveja jne.  viinin kera.

Todella kiva ja mielenkiintoinen retki. Ilman Aurinkomatkojen asiantuntevan oppaan tietämystä matkan anti olisi jäänyt paljon vähäisemmäksi. Oppaan tietoja käytin myös kirjoittaessani tätä kertomusta. Oli tosi mukavaa kirjoitella tätä ...kommentoikaa, please!

Enää on yksi osa kirjoittamatta ja eiköhän se tämä viikon kuluessa tänne ilmesty. Kannattaa olla kuulolla, sillä olen tuonut matkalta taas erään tuliaisen, joka arvotaan kaikkein viimeiseen osaan kommentin jättäneiden kesken.

Hasta La Vista = näkemiin

Seijasisko

Klikkaa OSA 5

 

Tämä on matkakertomukseni 3-osa. Jos haluat lukea matkakertomukseni aikajärjestyksessä klikkaa ensin OSA 1

Torstai 7.4.2011

Las Palmasissa.

Lähes 400.000 asukkaan Las Palmasista löytyy jokaiselle jotakin.

Kulttuurinnälkäisille kaupungista löytyy mm. konsertteja ja mielenkiintoisia museoita. Vanhakaupunki, Vegueta,  keskiaikaisine kortteleineen on Unescon maailmanperintökohde. Shoppaajille on sekä isoja  ostoskeskuksia ja tavarataloja että kivoja pikku putiikkeja. Rantaelämästä voi nauttia komealla neljä kilometriä pitkällä Canterasin rannalla. Kaupungisssa on myös paljon eri tasoisia hotelleja ja ravintoloita joka makuun.

Mielessä meillä onkin ollut mennä joku kerta viikon lomalle Las Palmasiin. Olisi mukava tutustua kaupunkiin enemmäkin..,

Kymmenen  aikaan nousimme Maspalomasista Las Palmasin bussiin numero 30.

Aiemmilla reissuillani olen piipahtanut saaren pääkaupungissa kolmesti ja olen viihtynyt  lähinnä vain vanhan kaupungin alueella. Kuva on vuodelta 2003.

Nyt jäimme bussilla pois San Telmon asemalla, joka on vanhan kaupungin kupeessa, mutta me otimmekin samatien sieltä taksin osoitteeseen..

Juan Ramón Jiménez, 43. Local 6.  ja ihan siksi että olen intohimoinen käsitöiden tekijä ja osoitteesta on löytyy toinen Gran Kanarian kahdesta lankakaupasta. Sen enempää en vaivaa teitä lankaostoksillani, mutta jos jotakin tuo Las Palmasin  "Lankapalatsin" vierailu kiinnostaa niin siitä voi lukea neuleblogistani TÄÄLTÄ

Lankaostoksien  jälkeen ajelimme taksilla Las Palmasin musiikkitalolle.

,

Alferdo Krausin Musiikkitalo on komea moderni  rakennus joka on  rakennettu vuonna 1997. Se sijaitsee Canterasin uimarannan eteläpäässä.

 Musiikkitalon on saanut nimensä Las Palmasissa 1927 syntyneen kuuluisan oopperalaulaja Alferdo Krausin  mukaan. Vaikka hän asui suurimman osan elämästään muualla kuin Las Palmasissa, niin musiikkitalo  kotikaupunkiinsa oli Krausen pitkäaikainen haave ja hän ehti nähdäkkin talon vielä eläessään. Kraus kuoli syöpään Madridissa vuonna 1999.

Musiikkitalon edessä  Canterasin rannalla on valtava Krausin patsas, jossa taiteilija tähyilee merelle päin.

Paitsi että konserttitalolla kuunnellaan paljon musiikkia, niin se on  myös joka keväisten  Las Palmasin elokuvajuhlien keskus. Tänä keväänä juhlittiin Las Palmasin 12. elokuvafestifaaleja.

 

Musiikkitalon edustalle  ovat festivaaleilla vierailleet kuuluisat elokuvaohjaajat ja filmitähdet  painaneet kättenjälkensä kivetykseen

 

 

Musiikkitalolta lähdimme kävelemään rantakatua eteenpäin.

Tässä musiikkitalo jää taaksemme.

Olikin mukavaa seurata rantaelämää.

 

Surffilautailijoita..

 


..hengenpelastaja.

 

Yksi rannan osa oli varattu kokonaan erilaisille peleille.  Tässä pelataan rantajalkapalloa. 

Sauvakävelijästä tulee kyllä heti mieleen suomalasturisti.

Lämpöä riitti ihanasti.

Lounastimme  erääässä rantaravintolassa . Oli mukava seurata naapuripöydän iloisia  espanjalaisia nuoria . Siesta-aika oli meneillään  ja paikallisia tuntui olevan rannalla liikkeellä selvästi eniten.

 

Tämä erikoisen kaunis talo kiinnitti huomiomme rantakadulla.

Seinätaidetta. 

Gran Canarialla on siellä täällä paljon kivoja  patsaita, joissa kuvataan tavallisten  ihmisten arkipuuhia .

Tässä patsaassa Canario-mies on kalanperkuu puuhissa..

..ja tämä mummo pitää huolta kodittomista kissoista. 

  Kolmen kilometrin kävelyn jälkeen  jätimme rannan ja kävelimme vielä muutama sata metriä Santa Catalinan puistoon.



Levähdimme puiston kahvillassa ja ihastelin puiston Ihmepensaita.
Sitten  lähdimme läheiselle SantaCatalinan bussiasemalle.

  Matkalla Roisto nappasi vielä kuvan kaupungin näkyvimmästä  maamerkistä eli mielestämme aika rumasta ympyrätalosta.

Sitten bussilla tuttuun lomakaupunkiin ja lomakotiin. Pidettiin koti-ilta ja kokattiin itse  pientä iltapalaa. Minulla meni aikaa tietokoneen ääressä kun piti heti saada kirjoitella juttua neuleblogiini päivän lankasaaliista.

Perjantai 8.4.2011

Perjantaipäivänä  kävaisimme lounaalla ja  Yambo-ostoskeskuksessa Playa Del Ingelsissa.

Kiertelin siellä yksikseni vähän kauppoja  ja eräässä liikkeessä näin naisen liottelevan jalkojaan akvaariossa ja ikkunassa luki että  "Fishtherapy". Minähän uteliaana menin tietenkin sisälle kyselemään mitä on kyse.

Kalaterapiahoidossa oleva nainen olikin suomalainen ja kertoi kuinka näykkijäkalat hierovat ja kuorivat samalla vanhaa ihoa pois. Psoriaksen hoidossa kalaterapialla on kuulemma saatu hyviä tuloksia. Nainen sanoi ihastuneensa niin kalahoitolaan että oli parin viikon lomallaan  käynyt hoitamassa jalkojaan siellä joka päivä ja  jopa pieni syyläkin oli kadonnut varpaan päästä.

15-minuutin kalaterapia maksoi 12 euroa ja päätin kokeilla minäkin. Ensin minulta pestiin hyvin jalat ja sitten istuimme kalakylvyssa vieretyksin uuden suomalaisen ystäväni  kanssa. Muita asiakkaita ei ollut ja juttua meillä riitti ja siksi kai hymyilevä hoitolan pitäjä antoi meille ainakin vartin extraaikaa . Joku utelias brittimieskin  kävi kuvaamassa meitä.

Kalat kutittivat kivasti ja todellakin näykkivät vanhaa ihoa pois. Jälkeenpäin oli kevyt olo jaloissa ja kengät tuntuivat vähän isoilta. Niin paljoa en minä tästä terapiamuodosta kuitenkaan innostunut, että olisin käynyt siellä uudestaan, mutta hauskaa oli. Kalaterapiasta kiinnostuneille lisätietoa TÄÄLTÄ  .

Suomalaisessa Ravintola Mummolassa käväisin ostamassa korvapuustit iltapäiväkahville. Paikka olikin taynnä suomalaisia, jotka katselivat teeveestä SM-liigan jääkiekkopeliä.

Illallisen söimme tälläkertaa hotellin buffetista .

Oulussa 23.4. klo 23.30

Huomaan nyt että olen tälläkertaa matkakertomukseni kanssa tavallista perusteellisempi ja niinpä tämä venyy alunperin suunnitellusta neljästä osastaa viiteen.

4-osassa tulen kertomaan teille mukavasta puolipäiväretkestä Aguimesin kylään ja Guayadequen  laakson, missä nykyajan ihmisetkin  asuvat vielä luolissa. 

Buenas Noches

Seijasisko

Klikkaa OSA 4

 

 

 

Tämä on matkakertomukseni 2-osa. Jos haluat lukea matkakertomukseni aikajärjestyksessä klikkaa OSA 1

Tiistai 5. 4. 2011 

Kello kymmenen maissa  lentokoneemme nousi Oulunsalon lentokentältä yläilmoihin  matkalle kohti etelää. Noin kuusi ja puolituntia myöhemmin n. 5000 kilometrin lennon jälkeen laskeuduimme aurinkoiselle Gran Canarian lentokentälle. Kelloja käännettiin pari tuntia taaksepäin. Lentokentältä aurinkomatkalaiset kuljetettiin hotelleihinsa bussilla. Meidän hotellimme Maspalomasissa oli viimeinen mutta perillä olimme jo paikallista aikaa viiden maissa.

Hotellimme oli oikein kiva kolmen tähden Cordial Green Golf, joka sijaitsee rauhallisella bungalowalueella Maspalomasista golfkentän vieressä.

Huoneistot ovat kaksikerroksisia bungaloweja. Meillä bungalowimme oli päätyhuoneisto ja  rauhallisella paikalla hotellialueella, joka oli aidattu alue. Asukkailla oli portin avaimet. Alueella oli myös minimarketti. Tallelokerot olivat huoneistoissa.

Alakerrassa oli tupakeittiö. Televisiosta ei näkynyt juuri muita kuin Espanjan kanavia ja kuvakin oli huono. Minulla oli eka kertaa Kanarialla oma läppäri mukana mikä olikin ihan kiva asia.Hotellin ilmainen nettiyhteys oli hyvä.

Keittiössä oli kaikki tarvittavat astiat ja hyvä kahvinkeitin ja leivänpaahdin. Jos nyt jotakin puuttui niin se oli juustohöylä, mutta se oli minulla mukana matkassa.

Yläkerrassa oli makuuhuone ja pieni parveke, jossa oli pyykkinarut.

Tässä yläkerran kylpyhuone.

Kuluneisuutta huoneistossa oli, mutta mielestämme meidän bungalowimme  oikein mukava ja kodikaskin lomakoti.

Kun sain matkatavarat purettua niin lähdin uimaan.

 

Allas löytyikin heti ihan kulman takaa.

Alueella oli kaksi isoa uima-allasta ja muutenkin alue oli siisti ja kauniin puutarhamainen.

Altailla oli aivan ihanaa uida. Ravintola ja allas baarikin alueella oli. Hotellista olisi saanut puolihoidon eli aamiainen / illallinen. Me kuitenkin mielummin keittelimme aamukahvit itse  ja ruokailimme päivittäin eri ravintoloissa. Kerran kävimme hotellin buffetillallisella ja se oli kyllä pettymys. Alkupalat ja jälkiruuat menetteli, mutta kaikki pääruoka oli suolatonta ja mautonta- paella oli niin pahaa , että meiltä molemmilta  se kokonaan syömättä.

Roisto lähti ensimmäisenä iltana vielä Faron  ostoskeskukselle katsomaan jalkapallopeliä. Minä en jaksanut lähteä mukaan vaan nautin lämpimästä huhtikuun illasta neuloen huivia meidän terassilla.

 Keskiviikko 6.6.11

 Buenas Dias eli hyvää huomenta!

Heräsin kahdeksan aikaan keittelemään meille aamukahvia ja olikin mukava nauttia aamiaista lomakotimme terassilla.

Kymmenen maissa lähdimme Maspalomasin rantaan, jonne matkaa on pari kilometriä.

Sääennusteessa luvattiin Maspalomasiin 20 astetta ja puolipilvistä mutta  lämpöasteita ainakin 25. Rannalla riitti väkeä.

  Meri oli yllättävän tyyni ja harmittelin, ettei tullut uimapuku matkaan.

Lähdimme kävelemään rantapolkua länteen päin Meloneraksen suuntaan.

Pian tulimme Faron Majakalle. 68-metrinen majakka onkin alueen näkyvin maamerkki.

Majakan vieressä paistatteli päivää  Homer.J. Simpson.

Polku muuttui majakan jälkeen kävelykaduksi. 

Tässä rakkaudenjumalatar Amor. Tälläisiin ihmispatsaisiin törmää useinkin Kanariansaarilla. Roisto pohti, että elättäisköhän sitä itsensä jos muuttaisi talveksi Maspalomasiin ja alkaisi patsaaksi. No, jaa ..vaikka nyt just ja just elättäsikin niin en ainakaan itse haluaisi turistien pällisteltäväksi ja aika tylsä, hikinen homma tuo muutenkin varmaan olisi.

Kävelykadun varrella istuskeli  päätön mies. 

 

Tämän ihmispatsaan elämä se vasta tylsää ja hikistä hommaa on. Pää taitaa olla tuossa rusetin alapuolella.

Atlantin antimia erään ravintolan edustalla.

Kaakelitaidetta.

Istuimme pitkään rantakahvilassa..

..merimaisemasta nauttien.

Sitten kiertelimme vähän Varaderon ostoskeskuksessa.

 

Mitään en  ostanut-tosin tälläisia pikkutyttöjen juttuja olisin voinut ostaakin, jos olisin vain keksinyt että kenelle. 

Lounastimme samaisessa ostoskeskuksessa. Minä söin maukkaan katkarapuleivän ja Roisto kanarialaisia ryppyperunoita mojokastikkeella.

Kävimme lopuksi tekemässä ruokaostokset ostoskeskuksen supermarketissa ja otimme taksin hotellille. Parin kilometrin matka maksoi 2,5 euroa. Taksit ovatkin Kanarian saarilla halpoja esim.neljän/viiden kilometrin matka hotellistamme Playa Del Ingelsiin maksoi vain 3-4 euroa.

Iltapäivällä nautin  altailla uimisesta. Terassilla istuskelin  ja ihailin pensasaitamme kukkasia. 

Pienen kävelymatkan päässä lomakodistamme on Faro 2 ostoskeskus, jonne menimme illansuuussa, kun Roisto halusi taas jalkapallopeliä katsomaan.  

Matkan varrella kuvattua. 

Mikähän tämäkin hieno kaktus on?



Ajattelin, että kiertelen vähän kauppoja sillä aikaa kun Roisto katselee peliä. Yllätyksekseni ostoskeskuksessa oli vain muutama kauppa ja ravintola auki. Kuulin että ostoskeskus lopettaa kokonaan-lieneekö lama on tehnyt tehtävänsä. Sinänsä harmillista, ettei Maspalomasin pohjois-osan bungalow-alueella  kohta enää ole ostoskeskusta vaan kaikki palvelut tulevat keskittymään rantaan. Onneksi taksikyyti on halpaa.

Minulla on käsityö aina mukana ja siinähän tuo aika sitten kului myssyä neuloessa jalkapallofanien baarissa.  

Matkalla lomakotiin ihmettelimme kuun sirppiä, joka on Kanarialla ihan hassusti "mahallaan". 

Päätimme, että lähdemme Torstaina Las Palmasiin. Siitä retkestä ja mm.  mielenkiintoisesta lauantain luolaretkestä kirjoita teille kolmososassa. Nelososassa kerron parista viimeisestä päivästä mm. ostosreissustani Vecindarion kaupunkiin ja sokerina pohjalla tiedossa tapani mukaan tuliaisarvonta.

 Hyvää Pääsiäistä!

t. Seijasisko

 Klikkaa OSA 3

 

Tässä kertomukseni 1-osassa tulen kertomaan teille yleistä Gran Canariasta - kerron myös muutamin sanoin ja kuvin joistakin paikoista missä olemme käyneet aikaisemmilla lomillamme.  Varsinainen lomaraportti tämän kevään matkasta tulee sitten seuraaviin osiin.

Gran Canaria on Espanjalle kuuluva saari Atlantilla. Se on  kolmanneksi suurin Kanariansaarista. Saari sijaitsee noin 210 kilometrin päässä Afrikan pohjois-rannikosta. Saaren pinta-ala on 1 530 km² ja korkein kohta 1 949 metriä.  (Pico de Las Nieves).

Saaren väkiluku oli 829 597 vuonna 2008 ja asukkaista 381 123 asui pääkaupungissa Las Palmasissa. Guanchit olivat ensimmäisiä tunnettuja Kanarian saarten asuttajia. He luultavasti tulivat saarille Pohjois-Afrikasta n. 6000 eaa. Ensimmäisten europpalaisten saapuessa keskiajalla  guanchit elivät vielä kivikautta. Guanchien alkuperäinen kulttuuri on sittemmin kadonnut, vaikkakin siitä voidaan yhä löytää jälkiä. Nykyiset kanariansaarten asukkaat ovat sekoitus guancheista ja Espanjasta tulleista siirtolaisista. Kuvan patsas kuvaa guanchi-kuningatarta.

Gran Canariaa kutsutaan pienoismantereeksi, sillä saarella on useita ilmastovyöhykkeitä: rannikolla ja vuoristossa on 400 metrin korkeuteen trooppinen ilmasto, edelleen 1 400 metriin keskieurooppalainen ja sen jälkeen skandinaavinen ilmasto.

Tässä vuorimaisemaa ja havumetsää vuonna 2009.

Yksi syy miksi haluamme matkustaa aina vain uudestaan Kanariansaarille on ihanteellinen sää. Emme pidä ollenkaan kovista helteistä .Talviaikaan marraskuusta maaliskuuhun sää on lämmin. Keskilämpötila talviaikaan on noin 17-20 astetta. Kesäaikaan keskilämpötila on noin 20-25 astetta, keskikesällä yleensä tätäkin lämpimämpi. On sanottu, että sään suhteen Kanariansaarilla on ”ikuinen kevät”.

Saari on pyöreä ja halkaisijaltaan noin 50 kilometriä. Saaren eteläosissa on aurinkoisinta ja siellä sijaitsevat suositut  turistikaupungit ja -kylät kuten  Bahia Feliz , Playa Del Ingels, Maspalomas, Puerto Rico ja Puerto De Mogan.  Muitakin vaihtoehtoja lomapaikoiksi saarelta löytyy. Jos kaipaa maaseudun rauhaa niin pikkukylistä voi löytää idyllisiä maaseutuhotelleja ja taas suurkaupungin tunnelman voi tavoittaa pohjoisen Las Palmasista, jossa ovat myös komeat Canterasin hiekkarannat.  Me olemme asuneet matkoillamme kahdesti Playa Del Ingelissä (1996 ja 2009) , kerran Puerto Ricossa (2003) ja kahdesti Maspalomasissa. (2007 ja 2011).

Viehättävin  turistikylistä on mielestäni  Puerto De La Mogan, jossa en tosin ole yöpynyt , mutta kahdesti olen matkannut sinne päivän reissuille ja voin kyllä suositella muillekin paikkaa. 

 

Paikka on tosi viehättävä pikku satamineen ja kukkakujineen..

Maspalomasin dyynit ovat luonnonsuojelualuetta ja  suosittu retkikohde. Itse täytyy vaan myöntää etten nauti  hiekalla  kävelystä ja en ole kovin pitkälle dyyneille edes viitsinyt  kävellä. Sensijaan aviomieheni , jota kutsun näissä kertomuksissani usein rakkaaksi Roistoksi  ,  on tehnyt sinne useita kävelyretkiä ja vuonna 2003 kulkivat siellä pojan kanssa.

Kuvissa meidän silloin 13-vuotias poikamme nauttii talvilomastaan laskien mäkeä hiekkadyyneillä.

 

2003 kiertelimme saarta pikkuautolla. Ihan kivaa  oli muuten, mutta  jyrkimmillä vuorenrinteillä kapeilla teillä pikkuauton kyydissä  olin lievästi sanoen paniikissa. Tässä Fatagan laakson upeaa maisemaa ja kuvassa näkyy Roistonkin ajamaan tietä vuoren rinteillä. Tuon reissun jälkeen olen tosin kulkenut vaikka minkälaisilla vuoristoteilllä ja osaan ottaa sen jo aika rennosti mutta aina sitä vähän vieläkin jännittää .

Tässä kuvassa on Roque Nublo eli pilvi torni, joka  on yksi kuuluisimpia nähtävyyksiä saarella. Roque Nublo on 80 metriä korkea monoliitti, joka tarkoittaa vuorta,joka  koostuu yhdestä ainoasta kivestä. Roque Nublo on 1813 metrin korkeudessa. Se on ollut ilmeisesti guanchien pyhä paikka. Kuva on otettu  Cruz de Tejedan näköalapaikalta.  Tejedan kylän markkinoilla olen myös piipahtanut   ja maistellut ja ostellut sieltä  paikallisia herkkuja kuten savuvuohenjuustoa, hunajarommia ja herkullista mantelikakkua.

Tässä on kuvaa joulukuussa 2007 San Mateosta, jossa olimme sunnuntaimarkkinoilla. Markkinoilta tein kivoja tuliaisostoksia ja markkinapäivinä markkinapaikan lähellä  on mukavat espanjalaiset tanssit. Vanha mies, joka tanssi itsekseen koko tanssien ajan,  oli paikallinen kuuluisuus, jonka tanssia  tultiin katsomaan kauempaakin.

Terorin kaupungissa  olen käynyt kaksikin kertaa 2007 ja 2009. Molemmat kerrat ovat tosin olleet aika pikaisia käyntejä matkajärjestäjien retkillä. Kaunis kaupunki  on Gran Canarian uskonnollinen keskus. Saaren suojeluspyhimys Virgen del Pino  on saanut kylään oman muistomerkin eli arkkitehtuurisesti omintakeisen kirkon.

. Pitää kyllä  joskus vielä mennä sinne ihan ajan kanssa omatoimiselle retkelle. Terorissa järjestetään maalaismarkkinatkin sunnuntaisin.

 Arucas on myös kaunis kaupunki saaren pohjoisosassa, jossa on mm. upea katedraali. Kaupunki onkin oiva  päivämatkakohde .

Markiisittaren puutarhassa on Arucasissa olen maistellut banaanilikööria ja..

..nauttinut upeasta puutarhasta, jossa  on  yli 400 eri kasvilajia.

 Palmitos Parkkiin, joka sijaitsee vuorten laakossa vain 9 kilometrin päässä Maspalomasista on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka.

  Puisto sijaitsee vuorten laaksossa vain yhdeksän kilometrin päästä Maspalomasista. Olen vieraillut siellä kolmesti. Keidasmaisessa, subtrooppisessa puistossa on paljon nähtävää ja koettavaa niin lapsille kuin aikuisillekin.

Puisto on satojen kaktusten, palmujen ja orkideoiden koti ja sen lisäksi..

 ..puistossa on paljon lintuja ja muita eläimiä, mm. papukaijoja, kotkia, haukkoja, krokotiileja ja flamingoja.

Puiston papukaija- ja haukkashowt kannattaa ilman muuta katsoa. Nykyisin siellä esintyvät delfiinitkin. Vuonna 2007 Palmitos Park tuhoutui lähes kokonaan tulipalossa, mutta toimii taas entistä ehompana.

Tässä kuvassa poseeraa  erään Playa Del Inglesissä  olevan ravintolan kiva Pedro-papukaija joulukuussa 2009. Papukaijoja näkeekin aina silloin tällöin Kanariansaarten  ravintoloissa lemmikkeinä ja ne yleensä osaavat  sanoa ainakin: Hola! Eikä niillä varmaan tylsääkään ole, sillä ihmiset tykkäävät niiten kanssa seurustella.

  Eka osan lopuksi vielä  iloinen kuva ihan ensimmäiseltä  Kanarian reissultamme vuodelta 1996, jossa meidän muksut ovat  Tenavakerhon tädin kanssa Playa Del Inglesissä Hotelli Green Fieldissä lähdössä altaille uimaan. Olihan se mukavaa kun lapsillekin oli omaa ohjelmaa ja sai siinä samalla  itsekkin vähän hengahtää.

Seuraavat osat kertovatkin sitten kokonaan huhtikuun alun 2011 reissustamme.

Siihen asti kuulemiin!

Seijasisko

Klikkaa Osa 2